Verenpaineen perinteinen mittaustapa

Kohonneen verenpaineen ongelmat alkavat jo mittaamisesta. Verenpaine on hetkestä toiseen vaihteleva fysiologinen suure, joka luonnostaan reagoi ulkoisiin seikkoihin, kuten fyysiseen ja psyykkiseen rasitukseen, kipuun ja jännitykseen. Jo itse verenpaineen mittaustapahtuma on omiaan nostamaan verenpainetta, ainakin mittaukseen tottumattomilla. Pitkään on tiedetty, että lääkärin kertaalleen mittaama verenpainearvo voi olla aivan epäedustava ns. valkotakki-ilmiön verenpainetta kohottavan vaikutuksen vuoksi. Valkotakki-ilmiö voi johtua tietoisesta tai tiedostamattomasta jännityksestä tai olla yksinkertaisesti tahdosta riippumaton reaktio mittaustilanteeseen. Se voi olla hyvin voimakas tai puuttua täysin; jälkimmäisessä tapauksessa siis lääkärin mittaamat arvot kuvastavat todellista verenpainetasoa.

Perinteinen tapa selvittää verenpaineen todellinen taso on ollut lähettää potilas toistuviin sairaan- tai terveydenhoitajan toteuttamiin mittauksiin. Valkotakki-ilmiötä tosin esiintyy myös hoitajan mittauksissa, mutta vähäisemmässä määrin kuin lääkärin suorittamissa, ja ilmiöllä on taipumus tasaantua ajan myötä potilaan tottuessa tilanteeseen. Hoitajan seurannan varjopuolia ovat mittauskäynteihin kuluva aika sekä potilaan että hoitojärjestelmän kannalta. Tärkeämpää on, että diagnoosi ja mahdollisesti tarvittavan hoidon aloitus viivästyvät. Viime aikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kohonneen verenpaineen nopealla hallinnalla on yllättävän suuri merkitys ennusteen kannalta.

Toinen mahdollisuus on potilaan itsensä suorittamat mittaukset. Tähän soveltuvat laitteet ovat nykyään tarkkoja ja hinnaltaan useimpien ulottuvilla; tilapäiseen mittaustarpeeseen terveyskeskukset myös lainaavat laitteita. Kotimittaus soveltuu erinomaisesti sekä tuoreen epäillyn verenpaineongelman selvittelyyn että pitkäaikaiseen seurantaan. Useimmat pystyvät helposti omaksumaan mittaustekniikan. Mittaaminen vaatii kuitenkin huolellisuutta ja järjestelmällisyyttä, johon kaikki eivät helposti motivoidu. Yksittäiset mittausarvot voivat olla yhtä sattumanvaraisia kuin yksittäiset ammattihenkilön suorittamat mittaukset. Suositus on toteuttaa mittaus neljänä peräkkäisenä aamuna ja iltana tehtynä kaksoismittauksena, joiden keskiarvo on mittaussarjan tulos. Tarvitaan siis 16 mittausta, tulosten muistiin kirjaus ja keskiarvojen lasku. Käytännössä näkee paljon virheellistä kotimittausta. Jotkut mittaavat nimenomaan silloin, kun tuntevat huonoa vointia, jolloin on vaikea päätellä, onko verenpaine todella kohonnut vai onko kyse stressireaktiosta. Toiset mittaavat sattumanvaraisesti merkitsemättä tuloksia muistiin ja kertovat lääkärille, että ”kyllä ne aika hyviä ovat olleet”.